I'm coming home...

...I'm coming home, tell the world I'm coming home, let the rain wash away all the pain of yesterday...

Mun matka au pairina päättyi lyhyeen. Lauantaina puoli viideltä illalla oon takaisin Suomessa.
En halua koko asiaa ruveta täällä kertomaan, mutta tää reilu viikko mitä täällä oon ollut niin on ollut henkisesti mulle raskas.
En todellakaan, kun tänne lähin, niin ajatellut et ihan näin tulis käymään. Oon halunnut kotia heti siitä hetkestä lähtien, kun kone laskeutui JFK kentälle 27.5.
Yritin tsempata itseäni ja kokeilla, miten tämä elämä täällä lähtisi rullaamaan, mutta se osottautui liian vaikeaksi mulle. Koti-ikävä ja eroahdistus - se tunne, se ikävä on vaan niin järjettömän suuri, että vaikka oon päivisin touhunnut täällä kaikkea, niin se fiilis ei ole kadonnut hetkekskään yhtään mihinkään. Se on ollut läsnä kokoajan, kaikkialla. Sen takia joka päivästä selviytyminen täällä on ollut haastavaa.
Niimpä, tein päätöksen lähteä täältä kotiin. Se tuntui oikealle ratkaisulle (vaikkakin tunsin myös pettäneeni host perheeni).
Päätöksen jälkeen mulla on ollut paljon parempi fiilis, kun tiedän, että pääsen kotiin. Mutta sen päätöksen seurauksena kylläkin mun ja mun hostien välillekkin tuli sitten "ongelmia" ja tosiaan lähtö kutsuu yllättäen  jo huomenna. Nopeaa paluuta Suomeen toivoin, mutta en ihan näin nopeaa. Tai toivoin, että asiat täällä päässä oltaisiin voitu hoitaa vähän toisella tapaa.

Asiat ei tällä kertaa mennyt putkeen täällä päässä, mutta really, nothing in life ever goes exactly the way you think it would. Tänne lähteminen ei kaduta mua olenkaan, vaikka helppoo ei oo ollut. Tässä näinkin lyhyessä ajassa oon tavannu aivan uskomattoman ihania ihmisiä, nähny ja käyny paikoissa joissa ajattelin etten ikinä tulisi näkemään!
Tää reissu on ollu rankka, opettavainen, hauska ja ikimuistoinen - hieno kokemus kaiken kaikkiaan.
Koen, että olen tässä reilussa viikossa kasvanut ihmisenä hurjasti, joka tuntuu hassulta, koska kyse on vain viikosta, mutta onhan tämä viikko sisältänyt niin käsittämättömän paljon kaikkea, että toisaalta en ihmettele, että minunlaistani mimmiä tämä on kasvattanut hurjasti.
En vaihtaisi tätä pois mihinkään. Oon ylpeä itestäni, että pääsin edes näinkin pitkälle ja että ylipäätänsä oli rohkeutta lähtee yrittämään tätä. Tiedän, että kotisuomessa tuun olemaan onnellisempi, kuin täällä.
Ja sehän tässä elämässä kaikista tärkeintä onkin - to be happy!

- Maiju